Opiskelupohdintoja ja vähän muutakin

Täällä on ahkeroitu kouluhommia niin kovasti ettei blogimaailmalle ole ehtinyt oikein ajatustakaan suoda. Muutama viivästynyt labraraportti on tullut väsättyä ja eilen kirjoittelin erästä tutkimustyötä puoleenyöhön asti. Tietenkin viime tipassa, mutta ehtipä ajoissa perille kuitenkin. Nyt alkaa olla aikuiskoulutuksen kurssit yhtä testiä, seminaaria ja suullista esitelmää vaille valmiit. Olo on niiden suhteen kyllä kovin helpottunut, mutta nurkan takana odottelee jo uudet haasteet. Ensi viikon perjantaina olisi ensimmäinen päivä yliopistolla, voi että miten jännittää. Alkaa tässä viime metreillä jo lähes paniikki nostaa päätään, että selviänkö minä tästä, voiko minusta ikimaailmassa tulla opettajaa jos opiskelen ruotsinkielellä tai ylipäätään. Mutta toisaalta tunnen nämä oireet itsessäni jo entuudestaan. Aina suurten muutosten ja isojen ja vähän pienempienkin asioiden edellä tunnen itseni hyvin mitättömäksi ja stressaan kaikesta etukäteen aika hirveästi. Lopulta kaikki on aina ennen kuitenkin mennyt hyvin ja siksi tällakin kertaa koitan keskittyä ottamaan päivän kerrallaan ja muutenkin yritän nyt keskittyä tähän hetkeen. Eniten varmaan tällä hetkellä hermostuttaa käytännön järjestelyt, koska koulumatkani monimutkaistuu ja pitenee ja sitä myöten myös lasten päiväkotiajat. Uskon, että kaikki kuitenkin järjestyy hiljalleen ja loksahtaa paikoilleen ja uusiin rutiineihin tottuu.

Tänään aktivoin opiskelijatilini yliopistossa ja ilmottauduin ensimmäisille kursseille eli olen nyt virallisesti aktiivinen opiskelija Tukholman yliopistossa. Matematiikalla olisi tarkoitus aloittaa opinnot, mikä sekin jännittää kovasti koska onhan edellisestä matikan tunnistani yli kahdeksan vuotta aikaa ja ruotsin kielellä en ole matikkaa koskaan opiskellut. Mutta eiköhän siitäkin selvitä.

Lapset ovat olleet nyt yli kaksi viikkoa poissa päiväkodista. Neiti on kysellyt monta kertaa päivässä että milloin mennään päiväkotiin ja vähän väliä saa kuulla miten kotona on kaikki niin tylsää. Koko ajan pitäisi keksiä jotain erikoista tekemistä koska leikkiminenkin on kotona niin tylsää. Taitaa neiti kaivata kovasti parasta ystäväänsä päiväkodista. Poikanen viihtyy kyllä kotonakin ihan hyvin ja leikkii ihan itsekseenkin, onneksi, sillä minun on tosiaan pitänyt noita kouluhommia hoitaa tässä lastenhoidon ohessa. Senpä takia tuntuukin nyt helpottavalta että huomenna saan lapset taas päiväkotiin ja voin siksi ajaksi keskittyä koulujuttuihin ilman huonoa omaatuntoa siitä ettei lapsilla olisi tarpeeksi tekemistä ja seuraa.

Laitanpa tähän vielä muutaman kuvan välipäiviltä, kun ei ole tämän vuoden puolella ehtinyt paljon kuvailemaan. Mistä tulikin mieleeni, että meillä on järkkäri lainassa joten voisin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kuvailla hieman parempaa laatua tänne blogiinkin.