Blogiparka...

...joka on jäänyt viime aikoina aivan liian vähälle huomiolle. Olisi niin mukava kun saisi tänne talletettua kuvia, mietteitä, suunnitelmia, unelmia. Kuitenkaan ei aika tunnu kunnolla riittävän edes pakollisiin asioihin. Opiskelu on taas alkanut aika rytinällä vaikka pää tuntuu olevan vielä lomalla. Lukemiseen on vaikea keskittyä ja pää on täynnä ihan kaikkea muuta. Tuota kaikkea muuta olisi kiva saada vähän tyhjennettyä tänne blogin puolelle, mutta katsotaan mitä syksy tuo tullessaan. Toiveena olisi saada tästä bloggaamisesta ihan oikeasti säännöllinen harrastus, minulla kun noita harrastuksia ei ihan hirveästi lukemisen ja käsitöiden lisäksi ole.

Tällä hetkellä päällimmäisenä pyörii mielessä meidän tuleva pieni perheenjäsen, joka kotiutuu sunnuntaina. Saamme nimittäin tuolloin kotiin pienen kissanpennun, jonka nimestä olemme käyneet pientä vääntöä lähinnä tuon poikaipanan kanssa. Poika on nimittäin päättänyt, että kissan nimi on Sötnos (suomeksi siis söpönenä), mutta hiljalleen olemme koittaneet vakuuttaa, että Tingeling olisi parempi nimi. Tingeling on siis Helinä-keijun ruotsinkielinen nimi, mistä voikin päätellä, että kyseessä on tyttökissa. Asiasta emme tosin ole sataprosenttisen varmoja, sillä pentu oli vielä muutama viikko sitten niin pieni, ettei sukupuolta ollut tällaisen kokemattoman hirveän helppo määritellä. Jos tuolle suloiselle otukselle on muutamassa viikossa ilmaantunut kassipallerot, niin hän saa nimekseen Findus, mutta asia selvinnee muutaman päivän sisällä. Joka tapauksessa tuota karvapalloa tullaan varmaan näkemään täällä blogin puolella jatkossa enemmänkin. Tässä nyt kuva söpöläisestä muutaman viikon takaa, itse olen aivan myyty.

mä maalaistyttö oon

Lauantaiaamuna ajeltiin yli kolmensadan kilometrin päähän toiselle puolen Ruotsia maalle. Enpä olisi tuolloin aamukuudelta herätyskellon soidessa arvannut, että palaisin reissusta takaisin niin täynnä energiaa, ideoita ja intoa. Päivä oli ihan täydellinen, enkä muista miestäkään nähneeni noin täydellisen rentona ja hyväntuulisena varmaan koskaan. Lähdimme sinne siis tapaamaan miehen nuoruudenkaveria ja hänen perhettään. Vaimo ei tosin valitettavasti ollut kotona, mutta hänetkin varmaan tapaamme pian sillä uusi reissu on jo suunnitteilla. Miten sitä voikaan maalla tuntea olonsa niin täydellisen rennoksi ja onnelliseksi? Tuntui, että huolet on vaan kaukana jossain toisessa ulottuvuudessa. Miehet ruokki lampaita ja touhuili mitä lie, muksut kirmaili talon lasten (ja kanojen) kanssa pihalla, ui ja leikki teltassa, lampaat määkivät laitumella. Samaan aikaan minä sain tutustua perheen erittäin mielenkiintoiseen rakennusprojektiin heidän suomalaisen vapaaehtoistyöntekijän kanssa.

Reissun yhtenä tarkoituksena oli myös valita meille parin viikon vanhasta kissapentueesta yksi, jonka voisimme myöhemmin kotiuttaa. Kissaemo oli kuitenkin juuri edellisenä iltana saanut päähänsä kuljettaa pentueen talon alle, mihin ei ihan helposti iso ihminen pääse, joten malttamattomana odotellaan sitten seuraavaan reissuun.

Kaiken lisäksi menin täydellisesti rakastumaan tuohon ihanaan taloon täydellisine ikkunoineen ja ovineen. Mikä hurmaava paikka. Pitkäaikainen hieman jo ehkä unohtumaankin päässyt unelma omasta (joko kesä- tai vakituisesta) paikasta maalla sai taas vähän tuulta purjeisiin. Saapa nähdä mitä tuo tuuli ja vuodet tuovat tullessaan.

Illalla oli tosi haikeaa lähteä kotiin ja tuntui ankealta palata kerrostaloasuntoon. Päätettiinkin, että seuraavalla kerralla viivytään useampi päivä, mutta tekisi mieli palata sinne jo samantien.

details

Odottelen vielä lomakuvien kanssa sillä sunnuntaina vasta saan käsiini paremmalla kameralla otetut kuvat. Sitä odotellessa muutamia pieniä yksityiskohtia uudesta kodista. Täällä on kaikkea muuta kuin valmista, huonekaluja puuttuu ja mattoja ja kaikkea pientä, joten mitään kokonaisvaltaisempaa kuvaa en varmaan ihan lähiaikoina tule julkaisemaan. Kuvista sanon vain sen verran, että rakastan keittiön uutta lamppua. Se sopii aivan täydellisesti keittiön tapettiin, tummaan lattiaan ja valkoisiin kalusteisiin.

Nyt siivoamaan, sillä sunnuntaina meillä juhlitaan kymppisynttäreitä ja huomenna kutsuu Värmland ja maaseutu. 

kesäilyä

Muuton jälkeen en ole juurikaan edes koskenut koneeseen, mikä tarkoittaa sitä, että on ollut paljon kaikkea muuta puuhaa. Muutettuamme koitettiin pari päivää laittaa kotia kuntoon, mutta sitten karattiin kaaoksen keskeltä rentouttavalle lomareissulle Lounais-Ruotsiin, mistä toivottavasti saan lähipäivinä laitettua enemmänkin kuvia. Reissun jälkeen oli taas pari päivää aikaa raivata kaaosta kotona, sillä saatiin tärkeä ystäväperhe meille kylään Suomesta. Olipa niin mukavaa, että meilläkin oli välillä kunnolla elämää, perheen kolme poikaa kun saivat yhdessä meidän muksujen kanssa välillä aikamoisen mekkalan aikaan. Parasta kuitenkin oli saada jutella ja nauraa ystäväpariskunnan kanssa pitkästä aikaa. On se vaan jännä, että heidän kanssaan juttu jatkuu aina siitä mihin se edelliskerralla on jäänyt vaikka viimetapaamisesta on melkein vuosi aikaa.

Huomenna mies palaa töihin, mikä ei kuitenkaan tarkoita kesän päättymistä, paljon mukavaa on vielä tiedossa. Ensi viikonloppuna ajelemme Värmlandiin valitsemaan meille kissanpentua ja toki samalla tapaamaan miehen vanhaa ystävää. Lisää Suomenvieraitakin on luultavasti tiedossa ja arkipäivisin voin sisustella kotia ja ulkoilla lasten kanssa uuden kodin monipuolisilla leikkipaikoilla(näistäkin ehkäpä juttua myöhemmin). Lisäksi pitäisi tuo talviturkki vielä heittää, melkein pyllyä myöten jo kahlailin viikonloppuna, mutta kunnon sukellus pitäisi vielä suorittaa. Taitaapa noita turkinrippeitä olla vielä viime kesältäkin. Haaveilen myös ehtiväni lukemaan monta monta kirjaa vielä loman aikana, mutta ennen kaikkea koitan ladata akkuja syksyä varten, sillä tiedossa on mitä luultavimmin rankkaa opiskelua ja syksyisin väsyvänä ja ahdistuvana ihmisenä tarvitsen kaiken mahdollisen energian.

maxikuume

kuvat täältä

Olen aina ollut huono käyttämään hameita, varsinkaan arkena. 

Polveni ja muutenkin jalkani ovat kolarin jäljiltä aika arpiset, joten 

lyhyiden hameiden käyttäminen on tuntunut jotenkin alastomalta.

Pitkää hametta taas en ole omistanut useampaan vuoteen,

mutta nyt jostain syystä olen onnistunut kasvattamaan itselleni kunnon

maximekkohimon.

Kesälomareissun ostoslistalta löytyy nyt siis ainakin yksi tuote, muuten mennään

varmaan sitten ihan siltä pohjalta mitä vastaan tulee.

sataa paistaa sataa paistaa

Ilmojen herra ei oikein osaa päättää minkälainen sää tänään pitäisi olla.

Onneksi päästiin kuitenkin aamupäivällä ulkoilemaan.

Käytiin moikkaamassa "takapihan" lehmiä 

ja kerättiin matkan varrelta parvekkeelle kukkakimppu.

On se vaan mukavaa asua melkein maalla.

Kauheasti en ole viitsinyt täällä enää parveketta laittaa

kun kohta muutetaan,

mutta hain kuitenkin pari laventelia, 

jotka ihan kohta kukkii ja tuoksuu.

kesäkuun neljästoista

Siitä on kuusi vuotta kun makasin kolarin jäljiltä sairaalassa naama tikeillä, turvoksissa ja mustelmilla ja jalka operoituna. Siitä on myös tasan kuusi vuotta kun sain tuon sormuksen sormeeni. Häitähän oli tarkoitus viettää jo seuraavana kesänä samaan aikaan tyttäremme ristiäisten kanssa, mutta äidiksi ja isäksi tulemisessa oli ihan riittämiin sille kesälle joten päätimme siirtää häitä. Sen jälkeen onkin tapahtunut kaikenlaista, muun muassa toinen lapsi ja Ruotsiin muutto, joten häät eivät ole olleet ajankohtaiset. Toisaalta myös olemme onnellisia näinkin ja avioliiton merkitys on ainakin itselleni jotenkin hämärtynyt. Koen, että parisuhteen virallistamista tärkeämpää on se, mitä itse tuntee ja että haluaa sydämestään jakaa elämänsä toisen kanssa ja myös näyttää sen toiselle arjen keskellä. En siltikään sulje pois sitä ajatusta, että tuo kuvan sormus jonain päivänä saa toisen rinnalleen. Se voi tapahtua ensi vuonna, kymmenen vuoden päästä tai ei välttämättä koskaan, se jää nähtäväksi. Joka tapauksessa rakastan tuota mörrimöykkyäni tänään kaikkine ominaisuuksineen ja niistä huolimatta.

touhuntäyteinen viikonloppu

Erityisen mukava viikonloppu alkaa olla takana. Paikoilleen ei ole paljon ehtinyt pysähtymään, vaan lauantai oltiin melkein koko päivä kyläilemässä miehen vanhojen tuttujen luona jotka itse olen tavannut ensimmäisen ja edellisen kerran neljä vuotta sitten. Olipa kerrassaan mukava nähdä heitäkin, varsinkin kun nyt pystyi sentään vähän kommunikoimaan itsekin eikä toisen tarvinnut koko ajan tulkata.

Sunnuntaipäivä menikin sitten miniremontin eli seinänpätkän tapetoinnin parissa. Kotimme näyttää tällä hetkellä aika järkyttävältä kun huonekalut lojuu kasoina missä sattuu ja tavaroita ja roskia on vähän siellä täällä. Ehkäpä tämä tästä jos vain kun saan sen tentin tehtyä ja pääsen pakkaamaan ylimääräisiä tavaroita pois tieltä, että saa vähän siivottuakin. Enää kolme viikkoa muuttoon, ihanaa.

Kuvat nappasin lauantaina automatkalla. En voi kuin ihastella ruotsalaista maalaismaisemaa näin kesällä, vaikka nämä vauhdissa räpsäistyt kuvat eivät ihan parhaiten sitä esille tuokaan.

kalas

Aikamoisen sokeripitoiset syntymäpäivät juhlittu tänään. Mukavaa kun neidin syntymäpäivä sattuu olemaan Ruotsin kansallispäivä ja siis virallinen vapaapäivä, joten juhlat voi aina viettää oikeana päivänä ja liputkin liehuu. Samalla sain itse juhlia äitiyden viisivuotispäivää. Ihan käsittämätöntä, että olen ollut äiti jo viisi vuotta. Ja päivänsankari itse oli niin herttainen, aivan kuin isin tekemä kakkunsakin.

ei enää kotona

Viimeinen kuukausi ennen muuttoa on aina jotenkin kummallinen. Ajatukset harhailee jo enimmäkseen uudessa kodissa ja vanha ei enää tunnu oikein kodilta, on jotenkin irtonainen olo. Siivoaminen ei huvita yhtään kun kohta kuitenkin kaikki nurkat täyttyy laatikoista ja pussukoista. Täällä pyörii jo edessä toistaiseksi tyhjiä laatikoita ja huonekaluja, joita on hankittu uutta kotia varten jo etukäteen, koska on sattunut tulemaan vastaan hyvään hintaan käytettynä(sängynrunko+yöpöydät) tai reilulla alennuksella uutena(lisäosa tv-tasoon/kirjahyllyyn).

Jossain välissä pitäisi sen verran raivata tänne kaaoksen keskelle tilaa, että mahtuu muutama vieras juhlistamaan tyttösen synttäreitä torstaina. Mitään suuria kekkereitä ei tänäkään vuonna ajan- ja tilanpuutteen vuoksi järjestetä eikä neiti sitä ole kyllä toivonutkaan. Synttäreiden jälkeen alkaakin sitten armoton raivaus- ja pakkausurakka kunhan saan sen vihoviimeisen tentin palautettua. Voi miten odotankaan, että pääsee laittaamaan uutta kotia, jossa luultavasti tullaan viipymään ainakin hieman pitempään kuin tässä asunnossa joka on toiminut kotinamme kymmenisen kuukautta. Muuttohässäkkää en kyllä suoraan sanottuna halua sitten ihan hetkeen taas kokea.

Unohdin orkidean talveksi keittiön verhon taakse ja luulin todella tappaneeni sen, mutta nyt se näyttää tältä.

sista maj

"Tänään on sista maj ja sitten se on juuuuuuniii ja sitten on Annan synttärit ja sitten on isin synttärit ja sitten tulee uus kooootiii!!" Lähes yhdestä suusta tuli nuo sanat lapsukaisilta aamulla kun aamupalalla mietittiin mikä päivä tänään on. Ihanaa, että joku muukin odottaa muuttoa yhtä kovasti. Ja muutenkin, kesäkuu tuntuu nyt jotenkin erityisen ihanalta. Ensi viikolla juhlitaan tosiaan tyttösen synttäreitä ja saan toivottavasti jo tentin palautettua ja sitten alkaakin lomalomaloma... ja pakkaaminen ja siivoaminen. Tekemistä riittää siis lomallakin, ainakin nyt alkuun, mutta onneksi aika mukavaa sellaista. Vaikka tiedän, että jossain vaiheessa tulen taas kiroamaan sitä, miksi ihmisen pitää omistaa niin kauhea määrä tavaraa, vaikka koittaa kuinka heittää turhia pois. Ja aika paljon odotan myös sitä aikaa, kun ei tarvitse aamulla herätä aikaisin ja riidellä lasten kanssa, että ehditään päiväkotiin ajoissa. Vaikka eipä meillä joka aamu tarvi tapella, mutta tänään oli taas niin vaikea aamu, varsinkin tuon poikasen kanssa. Sille on taas iskenyt joku ihmeen känkkiskausi, kun pitää hangata joka asiassa vastaan ja sitten huudetaan kurkku suorana kun ei saa mitä haluaa. Tavaroita pikkuherra ei sentään onneksi enää paisko niin holtittomasti kuin edellisen uhma-aallon aikaan, nyt lentää ehkä joku lippis tai muuta, mutta jotain hienoista järkeä on sinne päähän ehkä ilmaantunut.

Noh, mutta nyt minä painun kirjojeni ja artikkeleideni kanssa parvekkeelle väsäämään sitä tenttiä, että se joskus valmistuisi. Onhan tässä melkein kaksi viikkoa aikaa sitä tehdä, mutta ajatus olisi saada se tehtyä kerrankin ajoissa ja ennen kuin lapset jäävät päiväkodista kesälomalle. Ihanaa toukokuun viimeistä ihan jokaiselle ja erittäin mukavaa viikonloppua!!!