mä maalaistyttö oon

Lauantaiaamuna ajeltiin yli kolmensadan kilometrin päähän toiselle puolen Ruotsia maalle. Enpä olisi tuolloin aamukuudelta herätyskellon soidessa arvannut, että palaisin reissusta takaisin niin täynnä energiaa, ideoita ja intoa. Päivä oli ihan täydellinen, enkä muista miestäkään nähneeni noin täydellisen rentona ja hyväntuulisena varmaan koskaan. Lähdimme sinne siis tapaamaan miehen nuoruudenkaveria ja hänen perhettään. Vaimo ei tosin valitettavasti ollut kotona, mutta hänetkin varmaan tapaamme pian sillä uusi reissu on jo suunnitteilla. Miten sitä voikaan maalla tuntea olonsa niin täydellisen rennoksi ja onnelliseksi? Tuntui, että huolet on vaan kaukana jossain toisessa ulottuvuudessa. Miehet ruokki lampaita ja touhuili mitä lie, muksut kirmaili talon lasten (ja kanojen) kanssa pihalla, ui ja leikki teltassa, lampaat määkivät laitumella. Samaan aikaan minä sain tutustua perheen erittäin mielenkiintoiseen rakennusprojektiin heidän suomalaisen vapaaehtoistyöntekijän kanssa.

Reissun yhtenä tarkoituksena oli myös valita meille parin viikon vanhasta kissapentueesta yksi, jonka voisimme myöhemmin kotiuttaa. Kissaemo oli kuitenkin juuri edellisenä iltana saanut päähänsä kuljettaa pentueen talon alle, mihin ei ihan helposti iso ihminen pääse, joten malttamattomana odotellaan sitten seuraavaan reissuun.

Kaiken lisäksi menin täydellisesti rakastumaan tuohon ihanaan taloon täydellisine ikkunoineen ja ovineen. Mikä hurmaava paikka. Pitkäaikainen hieman jo ehkä unohtumaankin päässyt unelma omasta (joko kesä- tai vakituisesta) paikasta maalla sai taas vähän tuulta purjeisiin. Saapa nähdä mitä tuo tuuli ja vuodet tuovat tullessaan.

Illalla oli tosi haikeaa lähteä kotiin ja tuntui ankealta palata kerrostaloasuntoon. Päätettiinkin, että seuraavalla kerralla viivytään useampi päivä, mutta tekisi mieli palata sinne jo samantien.

details

Odottelen vielä lomakuvien kanssa sillä sunnuntaina vasta saan käsiini paremmalla kameralla otetut kuvat. Sitä odotellessa muutamia pieniä yksityiskohtia uudesta kodista. Täällä on kaikkea muuta kuin valmista, huonekaluja puuttuu ja mattoja ja kaikkea pientä, joten mitään kokonaisvaltaisempaa kuvaa en varmaan ihan lähiaikoina tule julkaisemaan. Kuvista sanon vain sen verran, että rakastan keittiön uutta lamppua. Se sopii aivan täydellisesti keittiön tapettiin, tummaan lattiaan ja valkoisiin kalusteisiin.

Nyt siivoamaan, sillä sunnuntaina meillä juhlitaan kymppisynttäreitä ja huomenna kutsuu Värmland ja maaseutu. 

kesäilyä

Muuton jälkeen en ole juurikaan edes koskenut koneeseen, mikä tarkoittaa sitä, että on ollut paljon kaikkea muuta puuhaa. Muutettuamme koitettiin pari päivää laittaa kotia kuntoon, mutta sitten karattiin kaaoksen keskeltä rentouttavalle lomareissulle Lounais-Ruotsiin, mistä toivottavasti saan lähipäivinä laitettua enemmänkin kuvia. Reissun jälkeen oli taas pari päivää aikaa raivata kaaosta kotona, sillä saatiin tärkeä ystäväperhe meille kylään Suomesta. Olipa niin mukavaa, että meilläkin oli välillä kunnolla elämää, perheen kolme poikaa kun saivat yhdessä meidän muksujen kanssa välillä aikamoisen mekkalan aikaan. Parasta kuitenkin oli saada jutella ja nauraa ystäväpariskunnan kanssa pitkästä aikaa. On se vaan jännä, että heidän kanssaan juttu jatkuu aina siitä mihin se edelliskerralla on jäänyt vaikka viimetapaamisesta on melkein vuosi aikaa.

Huomenna mies palaa töihin, mikä ei kuitenkaan tarkoita kesän päättymistä, paljon mukavaa on vielä tiedossa. Ensi viikonloppuna ajelemme Värmlandiin valitsemaan meille kissanpentua ja toki samalla tapaamaan miehen vanhaa ystävää. Lisää Suomenvieraitakin on luultavasti tiedossa ja arkipäivisin voin sisustella kotia ja ulkoilla lasten kanssa uuden kodin monipuolisilla leikkipaikoilla(näistäkin ehkäpä juttua myöhemmin). Lisäksi pitäisi tuo talviturkki vielä heittää, melkein pyllyä myöten jo kahlailin viikonloppuna, mutta kunnon sukellus pitäisi vielä suorittaa. Taitaapa noita turkinrippeitä olla vielä viime kesältäkin. Haaveilen myös ehtiväni lukemaan monta monta kirjaa vielä loman aikana, mutta ennen kaikkea koitan ladata akkuja syksyä varten, sillä tiedossa on mitä luultavimmin rankkaa opiskelua ja syksyisin väsyvänä ja ahdistuvana ihmisenä tarvitsen kaiken mahdollisen energian.