Jouluinspiraatio - Country Living

 

Mietiskelin tässä että koska huomenna on jo marraskuu, saan alkaa ihan tosissaan jo enemmän suunnittelemaan joulua. Minulle joulu on ehdottomasti tärkein juhla-aika ja siksi se alkaa pyöriä mielessä jo aika pian kesän loputtua. Koitan kuitenkin pitää nuo ajatukset pääni sisällä ainakin sinne marraskuulle asti ja senkin jälkeen koristelut sun muut on aika maltillisia. Rakastan kuitenkin selailla joululehtiä ja katsella inspiroivia kuvia netissä. Omassa kodissa tavoittelen kuitenkin sitä hämyistä joulun tunnelmaa ja toteutan sen sitten aika yksinkertaisin keinoin, pääasiassa kynttilöillä ja tunnelmallisilla valoilla. Joulun tuoksut ovat minulle merkittävä osa joulua ja minua harmittaakin kovasti että olen allerginen kuuselle, sen tuoksu kun toisi niin ihanasti joulun kotiin. Mutta onneksi niitä tuoksuja on muitakin, piparit, glögi, kinkuntuoksu muun muassa. Ajattelin tässä nyt joulun alla keräillä tänne blogiin hieman minua inspiroivia kuvia ja ainakin näiden Country Livingiltä lainattujen kuvien perusteella vaikuttaa siltä että vaaleat neutraalit sävyt pysyttelee edelleen lähellä sydäntä. Ihemttelen tätä sen takia, että yleensä hypin tyylistä ja värimaailmasta toiseen ihan vaan vaihtelun vuoksi, mutta ehkäpä olen nyt viimein löytänyt sisustustyylin johon en heti kyllästy.

Pääsykoepaniikki

kuva we<3it

Täällä alkaa pienimuotoinen tai oikeasti aika suurikin paniikki nostaa päätään lauantain takia. Silloin olisi tarkoitus mennä tekemään Högskoleprov, joka siis mittaa hakijan valmiutta yliopisto-opintoihin. Silmäiltyäni noita vanhoja kokeita ajattelin ensin, että eihän tämä nyt niin paha ole, MUTTA kun sitten aloin oikein tosissaan ja aikaa ottaen tekemään niitä tehtäviä niin meinasi itku päästä. Koe rakentuu enimmäkseen matematiikan tehtävistä, mistä olin ensin innoissani. Kirjoitinhan lukiossa lyhyestä matematiikasta ällän (ja pitkäähän en voinut yhdistelmätutkinnon takia ottaa). Kirjotuksista kun kuitenkin on se seitsemän vuotta ja matikan kirjotuksista kohta kahdeksan vuotta, niin aika paljon on päässyt unohtumaan, suorastaan luvattoman paljon ja rehellisesti sanottuna tällä hetkellä tuntuu aika turhalta edes mennä kokeeseen lauantaina. Mutta koska sinne nyt on ilmoittauduttu ja koe maksettu, niin menen, jos ei muuta niin arvailemaan vastauksia. Tietysti yritän parhaani ja jos oikeasti onnistun näillä nykyisillä taidoillani pääsemään yliopistoon niin voin kertoa, että kiljun kyllä riemusta. Lauantaiaamuna saattaa jonkin verran jännittää. Niin, tietenkin olisi ollut hyvä vähän enemmän kertailla tuota matikkaa etukäteen, mutta eipä vaan yksinkertasesti ole ollut sille aikaa. Ja nytkin vaan täällä bloggailen, mutta oli pakko päästä vähän avautumaan, kun paniikki alkoi iskeä.

Bytheway, ripustin tänään ensimmäiset jouluvalot, hupsista! Tai jos isäntä kysyy niin ne on vaan tunnelmavalot, eihän ne edes ole yhtään jouluiset, kun ne on tuollaiset valkoiset ja kirkkaat. =P Vähän piristystä tähän kiireiseen ja uuvuttavaan syksyyn.

Tänään mielessä

• ilo siitä, että mahatauti on nujerrettu
• leppoisa maanantai ankean sairasteluviikonlopun jälkeen
• neulottavat joululahjat (ehdinkö muuta kuin tuon kuvassa vilahtavan huivin?)
• paperilumihiutaleet, jotka oli ehkä ainoa asia mitä tehtiin viikonloppuna ja joita pitäisi tehdä lisää
• siskokullan vihjailut tulevasta kyläilystä
• ystävän uusi parisuhde
• vaatehuoneen muuntaminen "toimistoksi"
• viikonloppuna häämöttävä högskoleprov(pääsykokeen tapainen)

Ja nämä kaikki on siis positiivisia asioita, paitsi ehkä tuo koe, joka jännittää suuresti, koska en ole ehtinyt paljon valmistautumaan. Toisaalta se pohjautuu lukiossa opittuihin asioihin ja iso osa siitä on matematiikkaa, mistä suoriuduin lukiossa parhaiten, joten ei pitäisi olla suurta huolta, vaikka toisaalta lukioajasta on krhm, useampi vuosi, että jotain saattaa olla unohtunut. Siispä tämän viikon jokainen liikenevä hetki täytyy käyttää etenkin tuon matematiikan kertaamiseen. Nyt eletään jänniä aikoja.

ZZZZZzzzzZZZZzzzzzZz

kuva täältä

Niin se vain koittaa kaamosväsymys meikäläiseenkin iskeä. Tuntuu, että voisi nukkua vaikka koko ajan. Taas on sellainen jokasyksyinen tunne, että voisi tosiaan vetää peiton korviin ja vedellä sikeitä tuonne johonkin huhtikuulle asti. Mieli on ihmeen virkeä, yleensä kun tämä pimeä vuodenaika on saanut myös mielen aika matalaksi, mutta tällä kertaa tuntuu, että väsymys tunkeutuu vain jokaiseen soluun ja vaikuttaa vain fyysisesti. Jonkin sortin loma olisi nyt enemmän kuin paikallaan, mutta näyttää vähän siltä, että vaikka lapsilla on parin viikon päästä syysloma, minun ei tarvitse sellaisesta haaveilla. Toki se viikko on tämän jakson viimeinen viikko, että ehkei siellä niin kovasti kouluhommia enää ole, mutta kyllä sinne ainakin yksi koe on lykätty. Noh, jouluna sitten huilataan, mistä tulikin mieleeni, että lainasin kirjastosta niin hyvän satukirjan lapsille, että taidanpa vihjaista joulupukillekin siitä. Aivan täydellinen iltasatukirja pitää sisällään loruja, lauluja ja hieman pitempiä tarinoita, valinnanvaraa riittää. Niin ja kirja on siis ruotsinkielinen. Luenkin nykyään oikeastaan vain ruotsiksi lapsille, vaikka muuten kotona puhutaan suomea. Se on mielestäni erittäin hyvää sanavaraston kehittämistä lapsille ja itselleni lausumisen harjoittelua. 

kuva bokus.com

Synttärihumua ja sunnuntaikävelyä

Eilen juhlittiin poikasen 3-vuotissynttäreitä. Isukki teki Angry Birdsiin hullaantuneelle pojalle possukakun ja lahjapuolikin oli aika Angry Birdsiä. Juhlat oli aika pienimuotoiset, paikalla oli muutaman aikuisen lisäksi vain yksi lapsivieras, koska iso osa sukulaisista ja ystävistä asuu tietenkin Suomessa ja päiväkodissa ollaan vasta käyty yksi kokonainen viikko joten sieltäkään ei vielä tänä vuonna ketään kutsuttu, ensi vuonna voikin olla toinen juttu.

Täällä on ollut ihan mahdottoman ihanat aurinkoiset syysilmat viime päivinä. Siispä lähdettiin tänään koko perheen voimin pienelle lenkille. On se vaan mukavaa asua paikassa, jossa on näin kivoja maalaismaisemia ihan naapurissa, mutta kuitenkin myös kaikki palvelut on ihan lähellä. Nyt täytyy kyllä sanoa, että on aika onnellinen olo ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Hakemus yliopistoon on laitettu ja jos ei tällä kertaa tärppää, niin koitetaan keväällä uudestaan. Vaikka tämä opiskeleminen kahden lapsen äitinä ei mitään helppoa ole niin olen erittäin onnellinen jos pääsen viimein opiskelemaan sitä mistä olen kauan haaveillut.