Talven viimeinen päivä

Huomenna se on täällä, maaliskuu ja kevät. Jotenkin on niin kovin onnellinen olo siitä että talvi on taas selätetty ja kesää kohti matkataan. Vaikka maassa on vielä lunta ja lämpötila laskee ainakin öisin vielä pakkasen puolelle, tiedän, että pian nuo miinusasteet on muisto vain ja lumikin hupenee koko ajan. Ihaninta on tieto siitä ettei enää yhtenäkään aamuna tarvitse lähteä eikä palata kotiin pimeän aikaan, vaikka aikaisimmillaan lähdemme jo puoli seitsemän aikoihin ja nyt alkaa siihen aikaan olla jo valoisaa. Toisaalta tuntuu kyllä myös, että lisääntyvä valo väsyttää. Eilenkin nukahdin kahdeksaan jälkeen murun kainaloon  enkä jaksanut sitten edes vaatteita riisua vaan nukuin koko yön kuuteen asti lököhousut jalassa ja pitkähihainen päällä. Tiedän kuitenkin myös tuosta väsymyksestä, että se on ohimenevää ja helpottaa pian kun tähän valoisuuteen taas tottuu.

Minun viimeiseen talvipäivään kuuluu opiskelua kotona. Huomisaamuista seminaaria varten olisi luettava ja YMMÄRRETTÄVÄ melkein sata sivua tekstiä Ruotsin koululaitoksen historiasta ja asemasta yhteiskunnassa. Kovasti tekisi kyllä mieli lähteä lenkille lukemisen sijaan, koska aurinko paistaa taas pilvettömältä taivaalta, mutta ehkä vetäydyn kirjoineni parvekkeelle kunhan aurinko sinne siirtyy ja keskityn kuntoiluun sitten viikonloppuna. Tarkoitus olisi nimittäin vihdoin viimein aloittaa kuntosaliharrastus tutustumalla uuteen avattavaan kuntosaliin. Uudet salivaatteet odottelee jo tuolla ja kengätkin on odottaneet käyttöönottoaan jo yli vuoden!!! Koitan kirjoitella tännekin kuulumisia siitä miten tuo saliharrastus lähtee sujumaan.

Kevään tuntua

Ulkona on aivan mielettömän ihana ilma. Käveltiin koko perheen voimin keskustaan ja takaisin. Lapsosetkin jaksoi tosi reippaasti kävellä yhteensä noin neljän kilometrin matkan, ainoastaan loppumatkasta piti vähän kantaa, että sai hetken lepuuttaa jalkojaan. Poikanen sammahtikin mukisematta päiväunille reissun jälkeen. Kameraa en tietenkään tajunnut ottaa mukaan enkä edes kännykkää kaivaa taskusta, kun teki mieli vaan niin kovasti nauttia pilvettömältä taivaalta paistavasta kevätauringosta. Tällaisina päivinä ei yhtään haittaa että ei ole vielä kesä. Ulkona on tosi valoisaa ja lämmintä. Niin lämmintä, että täytyy vähän avata toppatakin vetoketjua ettei aivan pakahdu. Oikeastaan tällaiset päivät on parhaita keväässä, kun maassa on vielä lunta, mutta ei loskaa ja kuitenkin räystäältä tippuu vettä ja tietää, että lumi sulaa koko ajan. 

Ulkoilun jälkeen oli ihana avata kaihtimet ja päästää auringonvalo sisällekin, vaikkakin se samalla paljasti jokaikisen pölypalleron ja sormenjäljen ikkunoissa, mutta juuri nyt ei sekään haittaa vaan nautin täysin rinnoin auringonpaisteesta ja uusista kukista, jotka nekin tuovat mukavasti kevään tuntua.

turquoise details

Hei taas pitkästä aikaa. Turkoosi on hiipinyt meille taas kuin salaa, sitä löytyy vähän sieltä sun täältä, vessajakkarasta pojan vaatteisiin ja tiskirättiin. Mitenkään tietoisesti tämä ei ole tapahtunut sillä pääkoppa on viime aikoina täyttynyt kaikesta muusta, kuten murtoluvuista ja erilaisista päässälaskustrategioista. Ensimmäinen tenttikin on takana mikä tuntuu erittäin hyvältä sillä jännitin sitä kovasti. Se meni kai kuitenkin ihan hyvin ja nyt on loppuviikko vähän rennompaa vaikka uusi kurssi alkoikin jo tänään ja ensi viikolla mennään sitten taas jo ihan täysillä ja ensimmäinen viikonmittainen harjoittelukin odottelee jo kulman takana, hui...